Ai että kun tänään on jo torstai. Päivät pikkupotilaan kanssa menevät niin nopeasti vaikkei mitään erityistä tekemistä olekkaan.
Aamulla vielä silmä oli umpeutunut kiinni niin että sitä piti vedellä ja harsotaitoksella varovasti saada auki.Niin kuin nyt on joka aamu ollutkin. Lääkäri tästä mainitsikin, että aamuisin voi joutua sitä vähän availemaan kun on niin pitkät ripset.
Tänään on saatu jo ensimmäiset riehunnatkin pikkuveljen kanssa. Ja ihan vähän potkittu palloa eteisessä. Joten ihan selvästi on jo paranemaan päin:-). On oikein ilo katsella kun hymy palaa pikkuhiljaa huulille.
Mukavaa torstai iltaa kaikille!
torstai 28. marraskuuta 2013
Leikkauksesta seuraavana päivänä jälkitarkastukseen.
Leikkauksen jälkeinen yö ei tosiaan mennyt oikein nukkuessa, vaan molempien valvoessa. Seuraavana aamuna olikin sitten silmän jälkitarkastusaika heti 8.30. Tyttärellä oli edelleen huono olo eikä suostunut syömään aamupalaa. Vain joi vähän mehukeittoa. Katse oli koko ajan maassa sillä jos käänsi päätä ylös päin niin sattui leikattuun silmään.
Pääsimmekin heti lääkärin vastaanotolle. Ja sidetaitos silmästä poistettiin. Silmä oli mustuaisen ympäriltä täysin verinen ja viikon kahden kuluessa alkaa paranemaan. Lääkäri teki erilaisia silmän tutkimuksia. Ja se mikä ei ollut kunnossa oli, että näkee kaksoiskuvia. Ja tietysti nyt heti sumeana leikkauksen jälkeen. Samoin silmässä on hiekan tunnetta mitä tekisi kovasti mieli hieroa. Mutta sitä ei saa tehdä. Koko ajan valuu kyynelnestettä jota voi varovasti pyyhkäistä sidetaitoksella. Lääkäri myös laittoi ensimmäiset tipat, mikä ei tietenkään tunnu mukavalta. Sanoi myös että kaksoiskuvat ovat ikävä juttu ja että pitäisi jo alkaa ilmeisesti miettimään seuraavaa leikkausta. (Lapsi sanoi heti lähdettyämme ettei missään nimessä halua enää toista leikkausta). Joten omasta mielestäni kyllä lapsi jo osaakin tuollaisen päätöksen tehdä itsekkin eli jos ei halua niin voi halutessaan tehdä sen sitten vaikka aikuisena jos on tarpeen. (Tässä vaiheessa on pakko sanoa että seuraavana aamuna ei enää ollut kipua silmässä niin että olisi ollut tarvetta kipulääkkeelle enää. Ja mikä parasta: kaksoiskuvat olivat hävinneet!).
Lääkärin tutkimuksen aikana taas tuli niin kova pahoinvointi että taas tuli oksennus. No tutkimus saatiin suoritettua loppuun ja pääsimme lähtemään kotimatkalle. Sitten alkoikin kotona ahkera silmätippojen laitto ja syöminen saadaksemme heikotusolon pois. Ja tuon lääkärin tarkastuksen jälkeen ei olekkaan enää oksentanut kertaakaan. Että kyllä se paraneminen tästä lähtee käyntiin pikkuhiljaa. Ja seuraava tarkastus onkin sitten tammikuussa. Muutama viikko käytetään silmätippoja.
Toivottavasti joku joka miettii leikkaukseen menoa, saisi tästä vähän vinkkiä leikkauksen kulusta. Siksi tästä tänne halusinkin teille kertoa.
Pääsimmekin heti lääkärin vastaanotolle. Ja sidetaitos silmästä poistettiin. Silmä oli mustuaisen ympäriltä täysin verinen ja viikon kahden kuluessa alkaa paranemaan. Lääkäri teki erilaisia silmän tutkimuksia. Ja se mikä ei ollut kunnossa oli, että näkee kaksoiskuvia. Ja tietysti nyt heti sumeana leikkauksen jälkeen. Samoin silmässä on hiekan tunnetta mitä tekisi kovasti mieli hieroa. Mutta sitä ei saa tehdä. Koko ajan valuu kyynelnestettä jota voi varovasti pyyhkäistä sidetaitoksella. Lääkäri myös laittoi ensimmäiset tipat, mikä ei tietenkään tunnu mukavalta. Sanoi myös että kaksoiskuvat ovat ikävä juttu ja että pitäisi jo alkaa ilmeisesti miettimään seuraavaa leikkausta. (Lapsi sanoi heti lähdettyämme ettei missään nimessä halua enää toista leikkausta). Joten omasta mielestäni kyllä lapsi jo osaakin tuollaisen päätöksen tehdä itsekkin eli jos ei halua niin voi halutessaan tehdä sen sitten vaikka aikuisena jos on tarpeen. (Tässä vaiheessa on pakko sanoa että seuraavana aamuna ei enää ollut kipua silmässä niin että olisi ollut tarvetta kipulääkkeelle enää. Ja mikä parasta: kaksoiskuvat olivat hävinneet!).
Lääkärin tutkimuksen aikana taas tuli niin kova pahoinvointi että taas tuli oksennus. No tutkimus saatiin suoritettua loppuun ja pääsimme lähtemään kotimatkalle. Sitten alkoikin kotona ahkera silmätippojen laitto ja syöminen saadaksemme heikotusolon pois. Ja tuon lääkärin tarkastuksen jälkeen ei olekkaan enää oksentanut kertaakaan. Että kyllä se paraneminen tästä lähtee käyntiin pikkuhiljaa. Ja seuraava tarkastus onkin sitten tammikuussa. Muutama viikko käytetään silmätippoja.
Toivottavasti joku joka miettii leikkaukseen menoa, saisi tästä vähän vinkkiä leikkauksen kulusta. Siksi tästä tänne halusinkin teille kertoa.
keskiviikko 27. marraskuuta 2013
Lapsen silmän karsastusleikkaus.
Maanantai aamuna menimme sitten kymmeneksi silmäpoliklinikalle. Edellisenä iltana piti piti syödä kunnolla, sillä neljältä aamulla sai syödä vain vähän velliä, mehukeittoa tms. Kaksi tuntia ennen leikkausta sai juoda lasillisen vettä.
Ennen kotoa lähtöä laitettiin vasempaan käteen kipulaastari. Lähdimme julkisilla, sillä sairaala-alueella on tällä hetkellä vaikea saada parkkipaikkaa. Matka oli aika rankka lapselle ensimmäisenä pikkupakkas aamuna ja ilman että olisi saanut syödä kunnolla. Jännitys mukaanlukien.
Olimme ajoissa perillä ja pääsimme
potilas huoneeseen. Tytölle annettiin oma sänky ja sai vaihtaa omat väljät leikkausvaatteensa päälle. Vieressä oli aikuispaikka, johon myöhemmin tuli vanhempi rouva. Hoitaja kertoi leikkausaikataulusta ja tytär sai valita haluaako ottaa jännityksen estoon rauhoittavaa esilääkitystä. Halusi kyllä kovenevan pelon vuoksi. Hoitaja sanoi että hakee lääkkeen ja kysyy samalla voisiko olla mahdollista päästä leikkaukseen jo aiemmin.
Tyttö sai juotavaksi pahanmakuisen lääkkeen ja päälle mehua. Sitten saimme tietää että lähtisimmekin jo puolen tunnin kuluttua leikkaussaliin. Hoitaja kertoi toisen vanhemmista saavan tulla leikkaussaliin siihen asti että lapsi nukahtaa. Toinen jää odotusaulaan odottamaan.
Lähdimme hissillä alakertaan ja tytär työnnettiin sinne sairaalan sängyssä. Leikkaus kestäisi noin tunnin ja kaksikymmentä minuuttia, jonka jälkeen vanhemmille soitetaan ja pääsee lasta katsomaan heräämöön. Meille sanottiin että kun lapsi alkaa heräilemään on tärkeää että ensimmäisenä vierellä on oma vanhempi. Tiesin että en pystyisi itse olemaan nukutettavan lapsen vieressä, joten päätimme mieheni parempihermoisempana menevän tytön kanssa nukutukseen. Olin tietysti kysynyt ensin tytöltä että käykö niin. Äiti tulee sitten heräämöön. (mikä ei sitten todellisuudessa pitänytkään paikkaansa henkilökunnan viestinnän toimimattomuuden vuoksi). Halasin lasta ja sanoimme näkevämme heräämössä. Isä lähti leikkaussaliin. Leikkaus olisi ohi 13.20 jolloin meitä pyydettiin olemaan odotustilassa. Sillä välillä saisimme käydä syömässä. Eipä siinä tilanteessa oikein ole nälkä, toivoisi vain kaiken olevan nopeasti ohi.
Juttelin hetken toisen odottelijan kanssa, jonka jälkeen hoitaja tuli kertomaan että kaikki menee ihan hyvin ja mieheni tulee kohta pois. Siinä vaiheessa ei enää voi tunteitaan pidätellä vaan itkuhan siinä tuli. Sitten mieheni jo tulikin samat tunteet pinnassa. Kun on oman nukutettavan lapsen vieressä niin kyllä siinä tilanteessa miehenkin tunteet tulevat väkisinkin esille. Mietin että miltähän tuntuu oikeasti sairaan lapsen vanhemmista kun tehdään joku isompi leikkaus...voin vain kuvitella sitä tuskaa. Sitten lähdimme itkuisina etsimään ruoka paikkaa.
Tulimme odotushuoneeseen takaisin jo kello kaksitoista, sillä halusimme olla varmasti ajoissa paikalla. Lähetimme viestiä koulussa oleville lapsille joita myös huoletti leikkaus kovasti. Ja katsoimme aulan auki olevaa televisiota. Odotus oli kamalaa.
Mieheni kysyi neuvonnasta missä vaiheessa leikkaus on. Ja sieltä koneelta näkivät, että vielä on leikkauksessa. Kello oli tuolloin 12.30. Odottelimme ja odottelimme. Lopulta kello tuli 13.20. Menimme taas kysymään missä vaiheessa leikkaus on. Meiltä kysyttiin että eikö hoitaja ole soittanut teille. Hän soittaa seitsemännestä kerroksesta kun saa tiedon leikkaussalista, jolloin vanhempi saa mennä heräämöön.
Tietokoneelta taas katsottiin ja kuulemma on jo heräämössä, mutta ilmeisesti nukkuu vielä niin sikeästi että ei ole vielä herännyt. Odotelkaa hoitaja kyllä soittaa kohta.
Tiiviisti seurasin puhelintani joka ei vain soinut. Lopulta kello oli jo kymmenen yli kaksi ja mieheni pomppasi ylös tuolista, että ei voi kestää näin kauan. Hän lähtee kysymään seitsemännestä kerroksesta. Itse jäin alas odottamaan soittoa. Jonkun ajan kuluttua mieheni soittaa että heräämöstä on soitettu jo monta kertaa mutta meille oli unohdettu soittaa sieltä seitsemännestä kerroksesta. Jäin odottamaan hoitajaa joka oli sieltä yläkerrasta tulossa jo tytärtämme hakemaan osastolle mieheni kanssa. Olo muuttui helpottuneeksi kun kuuli että lapsi on kyllä herännyt. Kun siitä ei ollut varmuutta kun emme tietoa saanut. Kun pääsimme heränneen lapsemme viereen helpotus vain oli päällimmäisenä.
Potilashuoneessa lapsi uskalsi vasta kysyä , että missä olitte kun hän ei tiennyt missä oli ja mitä oli tehty kun heräsi. Hoitaja oli häntä herätellyt ja hän ihmetteli mikä oli silmän peittona ennen kuin muisti. Oli kyllä surullista nähdä niin surullinen ja hämmentynyt lapsi. Siinä vähän aikaa istuttuamme saimme yrittää kävelyä erittäin heikon lapsen kanssa. Ihan hyvin onneksi se sujui vaikka yksi silmä olikin peitetty. Nälkä oli hirmuinen ja pyysin hänelle syötävää. Kaikki ruoka näytti maittavan hyvin ja hoitaja sanoi, että voisimme jo päästä pian kotiin. Neljän jälkeen sitten jo pääsimmekin lähtemään taksilla kotiin.
Saimme mukaamme oksenn
uspussin sillä on kuulemma aika yleistä karsastusleikkauksen jälkeen että autossa tulee pahoinvointia. Ja niinhän siinä kävi että oksennus alkoi heti ja kesti koko automatkan. Oli kyllä kamalaa katsoa vierestä niin heikkoa lasta. Olisin tehnyt mitä vain jos olisin saanut ottaa tuon koko tapahtuman tyttäreni puolesta.
Seuraava yö oli erittäin rankka. Tyttö ei pystynyt nukkumaan kivultaan vaikka sai ottaa kipulääkettä kaksinkertaisen määrän. Samoin nukkuminen oli tietysti hankalaa kun piti varoa ettei hankaa silmää. Tarkastin siis koko yön parin tunnin välein ettei mitään pääse silmälle käymään. Nyt kun tätä kirjoitan on jo keskiviikko ja onneksi kaikki on tähän asti sujunut ilman komplikaatioita.
Ennen kotoa lähtöä laitettiin vasempaan käteen kipulaastari. Lähdimme julkisilla, sillä sairaala-alueella on tällä hetkellä vaikea saada parkkipaikkaa. Matka oli aika rankka lapselle ensimmäisenä pikkupakkas aamuna ja ilman että olisi saanut syödä kunnolla. Jännitys mukaanlukien.
Olimme ajoissa perillä ja pääsimme
potilas huoneeseen. Tytölle annettiin oma sänky ja sai vaihtaa omat väljät leikkausvaatteensa päälle. Vieressä oli aikuispaikka, johon myöhemmin tuli vanhempi rouva. Hoitaja kertoi leikkausaikataulusta ja tytär sai valita haluaako ottaa jännityksen estoon rauhoittavaa esilääkitystä. Halusi kyllä kovenevan pelon vuoksi. Hoitaja sanoi että hakee lääkkeen ja kysyy samalla voisiko olla mahdollista päästä leikkaukseen jo aiemmin.
Tyttö sai juotavaksi pahanmakuisen lääkkeen ja päälle mehua. Sitten saimme tietää että lähtisimmekin jo puolen tunnin kuluttua leikkaussaliin. Hoitaja kertoi toisen vanhemmista saavan tulla leikkaussaliin siihen asti että lapsi nukahtaa. Toinen jää odotusaulaan odottamaan.
Lähdimme hissillä alakertaan ja tytär työnnettiin sinne sairaalan sängyssä. Leikkaus kestäisi noin tunnin ja kaksikymmentä minuuttia, jonka jälkeen vanhemmille soitetaan ja pääsee lasta katsomaan heräämöön. Meille sanottiin että kun lapsi alkaa heräilemään on tärkeää että ensimmäisenä vierellä on oma vanhempi. Tiesin että en pystyisi itse olemaan nukutettavan lapsen vieressä, joten päätimme mieheni parempihermoisempana menevän tytön kanssa nukutukseen. Olin tietysti kysynyt ensin tytöltä että käykö niin. Äiti tulee sitten heräämöön. (mikä ei sitten todellisuudessa pitänytkään paikkaansa henkilökunnan viestinnän toimimattomuuden vuoksi). Halasin lasta ja sanoimme näkevämme heräämössä. Isä lähti leikkaussaliin. Leikkaus olisi ohi 13.20 jolloin meitä pyydettiin olemaan odotustilassa. Sillä välillä saisimme käydä syömässä. Eipä siinä tilanteessa oikein ole nälkä, toivoisi vain kaiken olevan nopeasti ohi.
Juttelin hetken toisen odottelijan kanssa, jonka jälkeen hoitaja tuli kertomaan että kaikki menee ihan hyvin ja mieheni tulee kohta pois. Siinä vaiheessa ei enää voi tunteitaan pidätellä vaan itkuhan siinä tuli. Sitten mieheni jo tulikin samat tunteet pinnassa. Kun on oman nukutettavan lapsen vieressä niin kyllä siinä tilanteessa miehenkin tunteet tulevat väkisinkin esille. Mietin että miltähän tuntuu oikeasti sairaan lapsen vanhemmista kun tehdään joku isompi leikkaus...voin vain kuvitella sitä tuskaa. Sitten lähdimme itkuisina etsimään ruoka paikkaa.
Tulimme odotushuoneeseen takaisin jo kello kaksitoista, sillä halusimme olla varmasti ajoissa paikalla. Lähetimme viestiä koulussa oleville lapsille joita myös huoletti leikkaus kovasti. Ja katsoimme aulan auki olevaa televisiota. Odotus oli kamalaa.
Mieheni kysyi neuvonnasta missä vaiheessa leikkaus on. Ja sieltä koneelta näkivät, että vielä on leikkauksessa. Kello oli tuolloin 12.30. Odottelimme ja odottelimme. Lopulta kello tuli 13.20. Menimme taas kysymään missä vaiheessa leikkaus on. Meiltä kysyttiin että eikö hoitaja ole soittanut teille. Hän soittaa seitsemännestä kerroksesta kun saa tiedon leikkaussalista, jolloin vanhempi saa mennä heräämöön.
Tietokoneelta taas katsottiin ja kuulemma on jo heräämössä, mutta ilmeisesti nukkuu vielä niin sikeästi että ei ole vielä herännyt. Odotelkaa hoitaja kyllä soittaa kohta.
Tiiviisti seurasin puhelintani joka ei vain soinut. Lopulta kello oli jo kymmenen yli kaksi ja mieheni pomppasi ylös tuolista, että ei voi kestää näin kauan. Hän lähtee kysymään seitsemännestä kerroksesta. Itse jäin alas odottamaan soittoa. Jonkun ajan kuluttua mieheni soittaa että heräämöstä on soitettu jo monta kertaa mutta meille oli unohdettu soittaa sieltä seitsemännestä kerroksesta. Jäin odottamaan hoitajaa joka oli sieltä yläkerrasta tulossa jo tytärtämme hakemaan osastolle mieheni kanssa. Olo muuttui helpottuneeksi kun kuuli että lapsi on kyllä herännyt. Kun siitä ei ollut varmuutta kun emme tietoa saanut. Kun pääsimme heränneen lapsemme viereen helpotus vain oli päällimmäisenä.
Potilashuoneessa lapsi uskalsi vasta kysyä , että missä olitte kun hän ei tiennyt missä oli ja mitä oli tehty kun heräsi. Hoitaja oli häntä herätellyt ja hän ihmetteli mikä oli silmän peittona ennen kuin muisti. Oli kyllä surullista nähdä niin surullinen ja hämmentynyt lapsi. Siinä vähän aikaa istuttuamme saimme yrittää kävelyä erittäin heikon lapsen kanssa. Ihan hyvin onneksi se sujui vaikka yksi silmä olikin peitetty. Nälkä oli hirmuinen ja pyysin hänelle syötävää. Kaikki ruoka näytti maittavan hyvin ja hoitaja sanoi, että voisimme jo päästä pian kotiin. Neljän jälkeen sitten jo pääsimmekin lähtemään taksilla kotiin.
Saimme mukaamme oksenn
uspussin sillä on kuulemma aika yleistä karsastusleikkauksen jälkeen että autossa tulee pahoinvointia. Ja niinhän siinä kävi että oksennus alkoi heti ja kesti koko automatkan. Oli kyllä kamalaa katsoa vierestä niin heikkoa lasta. Olisin tehnyt mitä vain jos olisin saanut ottaa tuon koko tapahtuman tyttäreni puolesta.
Seuraava yö oli erittäin rankka. Tyttö ei pystynyt nukkumaan kivultaan vaikka sai ottaa kipulääkettä kaksinkertaisen määrän. Samoin nukkuminen oli tietysti hankalaa kun piti varoa ettei hankaa silmää. Tarkastin siis koko yön parin tunnin välein ettei mitään pääse silmälle käymään. Nyt kun tätä kirjoitan on jo keskiviikko ja onneksi kaikki on tähän asti sujunut ilman komplikaatioita.
lauantai 23. marraskuuta 2013
Koulu
Onpas ihanaa kun lapsi tykkää koulusta ja luokastaan! Mukava opettaja on myös enemmän kuin tärkeä. Muistan oman ekaluokan opettajan niin hyvin vieläkin. On jäänyt hyvät muistot ensimmäisestä kouluvuodesta.
Eilen illalla venytimme tyttären kanssa taikinaa;-). Siis taikinaterapiaa pullien muodossa. Resepti peruspulliin löytyy leivontablogin puolelta.
Samalla tytär kertoi kuinka opettaja oli halannut häntä ja sanonut ettei tarvitse jännittää tulevaa leikkausta. Että hyvin se menee. Sitten oli kaikki koulukaverit käyneet halaamassa. Oi miten ihanaa! Oli tullut myös kysymyksiä, että otetaanko siellä sairaalassa sulta koko silmä pois;-). No onneksi nyt ei sentään.
Tytöt kovasti olivat halunneet heti maanantaina soittaa ja kysellä miten meni. Saa nähdä ollaanko illalla jo kotona vai ei. Joissain tapauksissa voi joutua jäämään yöksikin. Saa nähdä. Mutta tosissaan leikkaus on jo alkanut hieman jännittää meitä kaikkia.
Eilen katseltiin viikon läksyjä. Niitä on ihan mukavasti. Ainakin saa ajan kulumaan jos niitä pystyy tekemään. Tosiaan leikkauksen jälkeen pitää olla viikko pois koulusta.
Eilen illalla venytimme tyttären kanssa taikinaa;-). Siis taikinaterapiaa pullien muodossa. Resepti peruspulliin löytyy leivontablogin puolelta.
Samalla tytär kertoi kuinka opettaja oli halannut häntä ja sanonut ettei tarvitse jännittää tulevaa leikkausta. Että hyvin se menee. Sitten oli kaikki koulukaverit käyneet halaamassa. Oi miten ihanaa! Oli tullut myös kysymyksiä, että otetaanko siellä sairaalassa sulta koko silmä pois;-). No onneksi nyt ei sentään.
Tytöt kovasti olivat halunneet heti maanantaina soittaa ja kysellä miten meni. Saa nähdä ollaanko illalla jo kotona vai ei. Joissain tapauksissa voi joutua jäämään yöksikin. Saa nähdä. Mutta tosissaan leikkaus on jo alkanut hieman jännittää meitä kaikkia.
Eilen katseltiin viikon läksyjä. Niitä on ihan mukavasti. Ainakin saa ajan kulumaan jos niitä pystyy tekemään. Tosiaan leikkauksen jälkeen pitää olla viikko pois koulusta.
perjantai 22. marraskuuta 2013
Sateinen perjantai.
Tulin tässä nopeasti jättämään hieman viimeaikaisia kuulumisia.
Tosissaan ollaan nyt sairasteltu ja ensi viikolla olisi tiedossa vielä nuoremman tyttäreni silmän karsastusleikkaus. Mikä nyt jo jännittääkin jo näin etukäteen miten se tulee sujumaan. Pitäisi kyllä olla ihan pieni ja helppo leikkaus. Mutta kun lapsi joudutaan nukuttamaan niin ainahan se pelottaa. Mutta toivotaan että menee niin hyvin kuin mahdollista.
Tämä viikko onkin ollut aika kiireistä aikaa. Jalkapallon lisäksi on ollut melkein kaikilla koulun arviointi keskustelut. Joten aikaisia herätyksiä on ollut. Tuntuu nämä pimeät ja sateiset ajat verottavan jaksamista oikein urakalla. Saataisiinpa jo lunta tännekkin niin tulisi valoisammat aamut. Niitä odotellessa: Oikein mukavaa perjantaita kaikille!!!
Tosissaan ollaan nyt sairasteltu ja ensi viikolla olisi tiedossa vielä nuoremman tyttäreni silmän karsastusleikkaus. Mikä nyt jo jännittääkin jo näin etukäteen miten se tulee sujumaan. Pitäisi kyllä olla ihan pieni ja helppo leikkaus. Mutta kun lapsi joudutaan nukuttamaan niin ainahan se pelottaa. Mutta toivotaan että menee niin hyvin kuin mahdollista.
Tämä viikko onkin ollut aika kiireistä aikaa. Jalkapallon lisäksi on ollut melkein kaikilla koulun arviointi keskustelut. Joten aikaisia herätyksiä on ollut. Tuntuu nämä pimeät ja sateiset ajat verottavan jaksamista oikein urakalla. Saataisiinpa jo lunta tännekkin niin tulisi valoisammat aamut. Niitä odotellessa: Oikein mukavaa perjantaita kaikille!!!
perjantai 15. marraskuuta 2013
Sairastelua.
Kyllä on taas kivaa...tai todellakaan ei ole. Nimittäin nuorimmaisemme on tässä sairastellut oikein kunnolla pari päivää.
Alkoi kovalla kuumeella ja nyt tästä aamusta on sitten oksenneltu koko päivän.
Surkeana tuossa sohvalla vieressä makaa ja katselee kun isoveli pakkailee jalkapallo kamppeitaan. Isoveli lähtee yöksi ensimmäiselle pelimatkalle toiselle paikkakunnalle. Harmittaa etten nyt päässyt itse mukaan. Mutta mieheni kanssa sovittiin että lähden sitten seuraavalle ulkomaan pelireissulle.
Tein juuri lapsille lettuja kun sairastupalainen sanoi että niitä voisi yrittää syödä, mutta vielä mitä...tulivat samantien ylös. Eli nyt sitten yritetään vain nesteitä juoda ja kuumelääkkeitä syödä. Jospa huomenna jo jotain muutakin pysyisi jo sisälläkin.
Asiasta toiseen. Viikolla pistäydyin kirjakaupan kautta. Kylläpä tykkään kirjakauppojen tunnelmasta. Ihana katsella läpi uusia uutuuksia. Ihan paras on Stockmannin kirjakauppa nyt kun sinne tuli tuo uusi kahvilakin. Vielä en päässyt kahvilaa testaamaan, mutta tyttären kanssa on suunniteltu siellä piakkoin käyvämme. Saa nähdä mitä ihanuuksia sieltä mukaan lähteekään. Ainakin sitten jotain mukavaa sinne kotipuoleen tuliaisiksi on sieltä tarkoitus katsoa :-).
Alkoi kovalla kuumeella ja nyt tästä aamusta on sitten oksenneltu koko päivän.
Surkeana tuossa sohvalla vieressä makaa ja katselee kun isoveli pakkailee jalkapallo kamppeitaan. Isoveli lähtee yöksi ensimmäiselle pelimatkalle toiselle paikkakunnalle. Harmittaa etten nyt päässyt itse mukaan. Mutta mieheni kanssa sovittiin että lähden sitten seuraavalle ulkomaan pelireissulle.
Tein juuri lapsille lettuja kun sairastupalainen sanoi että niitä voisi yrittää syödä, mutta vielä mitä...tulivat samantien ylös. Eli nyt sitten yritetään vain nesteitä juoda ja kuumelääkkeitä syödä. Jospa huomenna jo jotain muutakin pysyisi jo sisälläkin.
Asiasta toiseen. Viikolla pistäydyin kirjakaupan kautta. Kylläpä tykkään kirjakauppojen tunnelmasta. Ihana katsella läpi uusia uutuuksia. Ihan paras on Stockmannin kirjakauppa nyt kun sinne tuli tuo uusi kahvilakin. Vielä en päässyt kahvilaa testaamaan, mutta tyttären kanssa on suunniteltu siellä piakkoin käyvämme. Saa nähdä mitä ihanuuksia sieltä mukaan lähteekään. Ainakin sitten jotain mukavaa sinne kotipuoleen tuliaisiksi on sieltä tarkoitus katsoa :-).
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Tätä suosittelen!
Tämä piparmintulta tuoksuva jalkarasva on ehdoton tuote jota suosittelen kokeilemaan. Ihanan tuoksunsa lisäksi tekee jalkojen ihosta ihanan pehmeät ja kaiken lisäksi rentouttaa väsyneitä jalkoja. Itselläni tämä on melkeinpä jokailtaisessa käytössä.
maanantai 11. marraskuuta 2013
Maanantain kaunis ilma.
Tänään päätin tehdä nopean pyrähdyksen tänne. Olikin niin ihana ilma, ettei se jäänyt pieneen pyrähdykseen. Rakastan Helsingissä tätä paikkaa. Rakastan paikkoja missä näkee vettä. Paljon tulee ihania lapsuus muistoja mieleen.
Pienenä vinkkinä sinne kotikaupunkiin, että eiköhän olisi jo aika tehdä pieni ostosreissu pitkästä aikaa Ruotsin puolelle?
Pienenä vinkkinä sinne kotikaupunkiin, että eiköhän olisi jo aika tehdä pieni ostosreissu pitkästä aikaa Ruotsin puolelle?
lauantai 9. marraskuuta 2013
Jalkapallo kengät.
Tässäpä vanhimman poikani jalkapallo kengät. Poikani pelaa kesät talvet ulkona. Siis myös pakkasella ja vesisateessa. Niinpä onkin ollut aikamoinen haju kengissä vesisateessa treenien jälkeen.
Mutta eipä ole ollut enää vuoteen kun sain yhdeltä äidiltä neuvon mitä tehdä! Täytä kengät yön ajaksi sanomalehtipaperilla. Eipä ole enää aamulla kengissä pahaa hajua!
Meillä kun 3 poikaa pelaa niin tämä on ollut kyllä ehdottomasti paras vinkki näihin kenkiin.
Mutta eipä ole ollut enää vuoteen kun sain yhdeltä äidiltä neuvon mitä tehdä! Täytä kengät yön ajaksi sanomalehtipaperilla. Eipä ole enää aamulla kengissä pahaa hajua!
Meillä kun 3 poikaa pelaa niin tämä on ollut kyllä ehdottomasti paras vinkki näihin kenkiin.
perjantai 8. marraskuuta 2013
Marian leivonnaiset.
Mukavaa perjantaita kaikille!
Rakastan leipomista, joten päätin perustaa ihan leivontablogin tämän blogin rinnalle. Eli pidän nyt kahta erillistä blogia. Tosin leivontablogi ei tule päivittymään niin usein kuin tämä blogi. Johtuen yksinkertaisesti siitä että vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja;-). Enkä myöskään leivo joka päivä. Eli päivittyy silloin kun olen kokeillut jotain uutta, tai kun haluan sinne tallentaa hyväksi havaittuja reseptejä. Käykääpä kurkkaamassa;-).
www.marianleivonnaiset.blogspot.fi
Rakastan leipomista, joten päätin perustaa ihan leivontablogin tämän blogin rinnalle. Eli pidän nyt kahta erillistä blogia. Tosin leivontablogi ei tule päivittymään niin usein kuin tämä blogi. Johtuen yksinkertaisesti siitä että vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja;-). Enkä myöskään leivo joka päivä. Eli päivittyy silloin kun olen kokeillut jotain uutta, tai kun haluan sinne tallentaa hyväksi havaittuja reseptejä. Käykääpä kurkkaamassa;-).
www.marianleivonnaiset.blogspot.fi
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Laboratoriossa.
Kylläpä on hyvä, että lääkkeet on keksitty. Lääkäri määräsi minulle siis kahta eri kipulääkettä selkäkipuun. Ja arvatkaapas kuka nukkui todella hyvät yöunet viime yönä! Minä tietysti!
En voi käsittää miten selkäkipuiset kestävät, varsinkin jos sitä kestää kauan ja lääkkeet eivät helpota.
Minulla on välilevynpullistuma. Se painekipu alaselässä lisättynä viiltäviin kiputiloihin jalkaan ja yläselkään oli aika vaikea kestää. Vaikka eihän tämä ole mitään verrattuna muihin pahempiin sairauksiin.
Nyt lupaan itselleni aloittaa kotiselkäjumpat jos nyt saan selän kuntoon. Netistä löytyy vaikka minkälaisia selkäjumppa ohjeita, joita jo eilen illalla katselinkin. Kannattaa kaikkien kokeilla niitä. Vaikka ei selkäkipua olisikaan. Ennaltaehkäisy on tärkeää. Muistakaa pitää selistänne huolta, minäkin nyt yritän ;-).
Tänä aamuna kävin myös verikokeissa. Usein en itse ole joutunut käymään kuin lasten kanssa. Nyt olikin ihan melkein kahden tunnin odotus ennen kuin pääsin satutus penkkiin. Inhoan verikokeen ottoa varsinkin jos se tehdään paastossa. Verta ei toisesta kädestä tullut tarpeeksi vaikka kahdesta kohdasta kokeiltiin. Vasta toisesta kädestä onnistui.
Mutta nyt siivous ja ruoanlaitto puuhiin. Mukavaa iltaa kaikille vaikka tämä postaus ei niin mukava ollutkaan!
En voi käsittää miten selkäkipuiset kestävät, varsinkin jos sitä kestää kauan ja lääkkeet eivät helpota.
Minulla on välilevynpullistuma. Se painekipu alaselässä lisättynä viiltäviin kiputiloihin jalkaan ja yläselkään oli aika vaikea kestää. Vaikka eihän tämä ole mitään verrattuna muihin pahempiin sairauksiin.
Nyt lupaan itselleni aloittaa kotiselkäjumpat jos nyt saan selän kuntoon. Netistä löytyy vaikka minkälaisia selkäjumppa ohjeita, joita jo eilen illalla katselinkin. Kannattaa kaikkien kokeilla niitä. Vaikka ei selkäkipua olisikaan. Ennaltaehkäisy on tärkeää. Muistakaa pitää selistänne huolta, minäkin nyt yritän ;-).
Tänä aamuna kävin myös verikokeissa. Usein en itse ole joutunut käymään kuin lasten kanssa. Nyt olikin ihan melkein kahden tunnin odotus ennen kuin pääsin satutus penkkiin. Inhoan verikokeen ottoa varsinkin jos se tehdään paastossa. Verta ei toisesta kädestä tullut tarpeeksi vaikka kahdesta kohdasta kokeiltiin. Vasta toisesta kädestä onnistui.
Mutta nyt siivous ja ruoanlaitto puuhiin. Mukavaa iltaa kaikille vaikka tämä postaus ei niin mukava ollutkaan!
tiistai 5. marraskuuta 2013
Lääkärikäynti.
Niinpä sitten kävin lääkärissä. Ja selässä on nyt välilevynpullistuma. Huh sentään. Kahta eri lääkettä määrättiin ja aamulla pitää vielä käväistä laboratoriossa. Onkos kenelläkään kokemusta tästä? Vinkkejä kaipaisin miten tästä parannutaan nopeasti...
Ainakin sen ohjeen sain lääkäriltä, että sänkyyn ei saa jäädä. Mutta ei myöskään mihinkään jumppaan nyt kannata rynnätä hyppimään. Eikä nyt todellakaan pystyisikään. Eikä tehdä selän kiertoliikkeitä.
Nyt on otettava kuppi teetä ja katsoa hetki ohjelmia. Sain tämän Arabian Koko kupin eräänä jouluna muutama vuosi sitten lahjaksi töistä. Ja on todellakin täydellinen teekupiksi!
Ainakin sen ohjeen sain lääkäriltä, että sänkyyn ei saa jäädä. Mutta ei myöskään mihinkään jumppaan nyt kannata rynnätä hyppimään. Eikä nyt todellakaan pystyisikään. Eikä tehdä selän kiertoliikkeitä.
Nyt on otettava kuppi teetä ja katsoa hetki ohjelmia. Sain tämän Arabian Koko kupin eräänä jouluna muutama vuosi sitten lahjaksi töistä. Ja on todellakin täydellinen teekupiksi!
Sadepäivä.
Tänään sataa. Sataa ja tuulee kovaa. Kun aamulla huomaat että kumisaappaat ovat hukassa ja yrität hypellä kadulla vesilammikoiden yli huomaten pian, että kengät ovat sukkia myöden märät.
Kun kävelet vesisateessa sateenvarjon kera ja tuuli pyöräyttää sateenvarjon ylösalaisin. Silloin tuntuu että ei...päivä ei ala hyvin.
No ei siinä vielä kaikki. Kun olet kärsinyt monen päivän selkäkivusta ja nukkunut yösi huonosti niin tietysti unohdat bussikortin toisen takin taskuun ja palaat kotiin sitä hakemaan. Jospa nyt alkaisi päivä sujumaan.
Mutta ei...selkä lopettaakin yhteistyön niin että koet tarvitsevasi lääkäri käyntiä. Sellainen aamu on ollut tänään. Ja nyt odotan pääsyä lääkärin vastaanotolle. No, huomenna sitten parempi päivä ;-).
Kun kävelet vesisateessa sateenvarjon kera ja tuuli pyöräyttää sateenvarjon ylösalaisin. Silloin tuntuu että ei...päivä ei ala hyvin.
No ei siinä vielä kaikki. Kun olet kärsinyt monen päivän selkäkivusta ja nukkunut yösi huonosti niin tietysti unohdat bussikortin toisen takin taskuun ja palaat kotiin sitä hakemaan. Jospa nyt alkaisi päivä sujumaan.
Mutta ei...selkä lopettaakin yhteistyön niin että koet tarvitsevasi lääkäri käyntiä. Sellainen aamu on ollut tänään. Ja nyt odotan pääsyä lääkärin vastaanotolle. No, huomenna sitten parempi päivä ;-).
lauantai 2. marraskuuta 2013
Selkäkipuisen lauantai.
Tänä aamuna heräsin erittäin kovaan selkäkipuun yrittäessäni kääntyä toiselle kyljelle. Ei kiva ollenkaan...
Tämä lauantai onkin sitten vietetty kotipäivää. Kivaa se olisi ilman tuota selkäkipua. olen sitä yrittänyt poistaa särkylääkkeiden avulla, tosin laihoin tuloksin. Mutta ei anneta sen häiritä.
Mietittiin tytölle jotain kivaa tekemistä. Ja sehän on tietysti sitä, että kaivellaan äidin kynsilakka varastoa. Sieltä valikoitui seuraavanlainen kynsilakka. Mieleinen oli myöskin lopputuloskin.
Tämä lauantai onkin sitten vietetty kotipäivää. Kivaa se olisi ilman tuota selkäkipua. olen sitä yrittänyt poistaa särkylääkkeiden avulla, tosin laihoin tuloksin. Mutta ei anneta sen häiritä.
Mietittiin tytölle jotain kivaa tekemistä. Ja sehän on tietysti sitä, että kaivellaan äidin kynsilakka varastoa. Sieltä valikoitui seuraavanlainen kynsilakka. Mieleinen oli myöskin lopputuloskin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)