Ätä

Ätä! Tämän hetken hellyyttävin sana. Voi kunpa sen muistaisi aina. Vielä muutaman kerran päivässä imetän. Ja voi tuota pientä mussukkaa, kun oikein odottaa niitä hetkiä. Pienet sormet kietoutuu yhteen, ja kun vähän aikaa on juonut niin irroittaa otteensa ja kuuluu hento ääni "ätä" ja huokaus perään. Samalla suuret suloiset silmät hakevat äidin katsetta. Voi miten äidin sydän on pakahtua.

Tämä aika kiitää ohi niin hurjaa vauhtia. Välillä sitä onneksi tajuaa hieman hidastaa vauhtia. Hidastaa näihin hetkiin. Tallettaa ne muistin syövereihin. Kunpa sitä muistaisi kirjoittaa myös talteen näitä ihania muistoja. Siihen yritän nyt panostaa enemmän. Meillä nämä imetyshetket ovat nyt pikkuhiljaa jäämässä pois. Haikeaa.