Arki on ollut kiireistä ja sekavaakin. Sitä ajattelee, että nyt voin tehdä keittiötöitä kun vauvan saa pitkän imetyssession päätteeksi nukkumaan. No, sitä laittaa tiskit ja aloittaa lettujen teon. Saa valmistelut siihen malliin että alkaa paistaa muutaman letun. Ja...pienen sängystä alkaakin kuulua täyttä huutoa.
Tai kun luulet yöllä saaneesi pienen uneen ja nostat sänkyyn nukkumaan. Yrität todella hiljaa hiipiä itse nukkumaan niin jopas alkaa huuto kun olet päässyt makuuasentoon. Ja tämä ei toistu kerran vaan monta kertaa yössä. Ja lopulta huomaat nukkuvasi vauva vieressä todella huonossa asennossa. Aamulla selkä kiittää;-).
Tai aamulla saat tehtyä aamukahvin ja istahdat siitä nauttimaan...ei onnistu;-).
Mutta silti...kun vauva on tyytyväinen, jokeltelee ja antaa sinulle maailman ihanimman hymyn. Se unohduttaa kaiken tämän ja unettomat yöt. Se on jotain niin ihanaa ja söpöä että ihan itkettää. Tai kun katsoo nukkuvaa tuhisevaa söpöläistä. Voiko olla mitään muuta yhtä ihanaa. Ei minusta.
Tämä aika menee ohi niin hurjaa vauhtia, että olen päättänyt nauttia tästä ajasta täysillä. Myöhemmin ehtii suorittaa ja nukkua. Nyt eletään vauvan ehdoilla ja nautitaan tästä ajasta.
Kaunis, rakkaudentayteinen kirjoitus.
VastaaPoistaKiitos paljon!
VastaaPoista